Pohjois-Savon maakunnassa Varpaisjärven taajama nautti itsenäisen kunnan asemasta aina vuoteen 2011, jolloin se liittyi Lapinlahden kuntaan. Raaka-aineiden tuotannon ja jatkojalostuksen – jotka ovat taajaman tärkeimmät elinkeinon lähteet – työllistävä ja näin verotuloja tuova vaikutus ei riittänyt pitämään pientä kuntaa itsenäisenä, ja suuren kuntareformin myötä liittyminen naapurikuntaan oli ainoa järkevä valinta.
Varpaisjärven historiaa
Varpaisjärvelle, kuten muuallekin Sisä-Suomeen, asutus kulkeutui metsästyksen ja maanviljelyn myötä. Asutusta syntyi ensiksi vesistöjen varsille hyvien kulkuyhteyksien ansiosta, mutta laajeni siitä helposti puolustettavien mäkien rinteille. Rinteille siksi, että näkyvyys oli parempi kuin alavilla mailla, ja vieraat tai hyökkääjät saattoi nähdä kaukaa.
Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla valtaosa varpaisjärveläisistä asui varsin vaatimattomissa oloissa. Savutuvassa oli yleisesti keskellä porstua tai tupa, sekä kamari. Lämmityksestä huolehti uloslämpeävä uuni, joka toimi myös ruoanvalmistuksen keskuksena.
1904 Varpaisjärvelle valmistui graniittilohkareista valmistettu kivikirkko aivan kylän – kirkonkylän – keskustaan keskeiselle paikalle. Pienen kylän kaikki toiminnot keskittyivät saman tien varrelle ja näin ulkoasultaan kylä vastasi keskieurooppalaisia pikkukyliä, joissa paikallinen valtatie kulkee edelleen kylän läpi.
Kylällä huolehdittiin myös sairaista ja vanhuksista. Vuonna 1928 valmistunut Kunnalliskoti muuttui vuosien varrella remonttien, saneerausten ja peruskorjausten myötä 1962 nimetyksi vanhainkodiksi. Vielä kerran tehtävänkuva muuttui terveyskeskuksen vuodeosastoksi, missä tehtävässä se toimi purkamiseensa saakka, vuoteen 2006 asti.
Paikalliset rakennukset rakennettiin varhaisessa vaiheessa ‘oman metsän puista’ ja rakennukset olivat pääsääntöisesti hirsirakennuksia. Perheet vastasivat kotiensa rakennustöistä ja naapuriapua käytettiin vastavuoroisesti hyväksi niin rakennus- kuin maatöiden yhteydessä. [riktigt billiga mobilskal hos billigamobilskydd.se] Näihin töihin kutsuttiin sekä naapureita että sukulaisia vähän kauempaakin, mikäli talon oman työväen aika tai ehtiminen ei riittänyt.
Maanviljelyksen lisäksi metsätyöt olivat merkittävä elannon lähde paikallisille pientilallisille. Savottoihin osallistui myös edellä mainittujen lisäksi tilattomia työmiehiä ja kauempaa paikalle tulleita metsäyhtiöitten urakkamiehiä, jotka toivat mukanaan tietoa suuresta maailmasta. Metsätöiden ja uittojen kautta paikallinen väestö pysyi hyvin ajantasalla muun maailman menosta.
Tukinuitot teki mahdolliseksi alueen runsaat ja pienikuvioiset vesialueet, joita pitkin puut voitiin uittaa suurempiin vesistöihin vaivatta ja vähin ponnistuksin. Vesialueista oli myös elannon suhteen hyötyä: pienet järvet ovat varsin kalaisia ja niiden useat poukamat takasivat runsaat vesilintumäärät, minkä vuoksi alueella metsästettiin paljon sekä vesilintuja että suurempaa riistaa.
Metsäisenä kuntana kaukana sivistyksen vaikutuksesta pontikan keitto oli osassa elämää kellfri. Korpikuusen kyyneltä valutettiin piilossa metsämökkien takana ja laitteita rakennettiin kaikista osista, mitä maatilalta vain jäi yli.
Varpaisjärvi nyt
Siinä missä liikennöity tie halkaisi aikanaan kylän, kulkee Valtatie 5 noin 19 kilometrin päästä sivuuttaen keskustan täysin. Kuten kaikki pienemmät maalaistaajamat, keskittyy Varpaisjärvelläkin kaikki toiminta kirkonkylän keskustaan. Siellä sijaitsevat kylän peruskoulu, kansalaisopisto, kirjasto, liikuntahalli ja urheilukenttä. Luonnollisesti näiden ympäristöstä löytyvät myös kauppa ja pankki, sillä matkaa Lapinlahden kirkonkylään on vajaat 21 kilometriä ja lähimpiin suuriin kaupunkeihin IIsalmeen 45 ja Kuopioon vastaavasti 61 kilometriä.
Pienten paikkakuntien historia
Kuten tästäkin katselmuksesta käy ilmi, on pienten paikkakuntien historia sellaisenaankin varsin mielenkiintoista. Edellisestä jäi mainitsematta varpaisjärveläinen suuruus, Reipas Ruuna, joka oli vuosina 1958-60 eniten Suomessa ansainnut hevonen. Reippaalle on pystytetty patsas kylän keskustaan, mikä kertoo ravurin arvosta kotipitäjälleen.
Näiden pienten kylien ja kuntien historioista voisi saada aikaan vaikka kuinka monta upeaa kirjaa tai televisiosarjaa. Niitä odotellessa!